lauantai 7. helmikuuta 2015

Hernaripäivä


Hernekeitto on yksi hyvän elämän peruspilareista. Se on helppo valmistaa, avaa yhteyden juurille ja antaa lohtua ja lämpöä. Lisäksi se on muunneltavissa miltei loputtomiin, mutta täydellisen hyvää myös sellaisenaan, muuntelematta. Lämpimänä, kylmänä, eväsrasian kuninkaana. Jopa eineksenä suoraan purkista.

Olenhan minä hernarista ennenkin kirjoittanut, mutta kertaus on mitä on. Toistoa. Mutta kun se rokkaa. (Hörö hörö).





Tässäpä hyvän perusärdärin ohje:

  • 0,5 kg kuivattuja herneitä
  • pari porkkanaa
  • iso sipuli
  • 1-2 litraa vettä
  • kasvisliemikuutio, ehkä kaksi
  • n. 2 tl kuivattua meiramia
  • maustepippuria (kokonaiset lienevät parhaita, mutta niitä saa sitten nyppiä lautaselta sivuun, joten käytin jauhettua)
  • suolaa

  1. Huuhdo herneet ja liota niitä runsaassa vedessä "yön yli" eli n. 10 tuntia. Valuta tai käytä liotusvettä keittämiseen.  
  2. Pilko porkkanat ja sipuli. 
  3. Kippaa herneet ja vesi kattilaan. Kun vesi kiehuu, lisää kasvisliemikuutio(t) sekä sipuli ja porkkana. Lisää myös meirami ja pippurit. 
  4. Keitä, kunnes herneet ovat mielestäsi sopivan kypsiä. Tässä asiassa on monia koulukuntia. Itse olen äärimmäisen sosemaisen ja vähänesteisen hernarin kannattaja, mutta aikansa ja paikkansa on myös löysemmällä litkulla. Mutta ei raaoilla herneillä. Lisää tarvittaessa vettä. Sanoisin, että aikaa kuluu herneen iästä, liotusajasta ja toivotusta kypsyysasteesta riippuen n. 45 minuutista tuntiin. 

Ave, Pisum sativum.

Arkisena keskiviikkona ärtsäri menee mukavasti tämmöisenään, ehkä raa'an tai paahdetun sipulin ja perinteisen sinappiturauksen kera. Jos on paremman väen peijaiset tulossa, voi soppaa ryydittää vaikka paistetulla savutofulla tai pienillä seitankuutioilla. Tai miksipä ei vaikka vegepekonilla!

Nöf nöf.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti