perjantai 15. elokuuta 2014

Jännitystä keittiössä: Shishito


Lauantaiaamut torilla ovat ruokapakkomielteisen parasta aikaa. Lähes aina löytyy jotain uutta, ihanaa ja ihmeellistä, ja kaikki vanha tuttukin on mahtavaa, kun kaikki on tuoretta ja parhaimmillaan juuri nyt. Innostun joskus kenties hieman liikaakin. Siinä saa sitten Kanssasyöjä pällistellä, kun taas se hullu silittelee nättejä tomaatteja ja muita rehuja ja hihkuu riemusta, että kato ny ku ne on ihania. Niin, ne on kurkkuja. Tosi kivoja on.

Yksi tämänkertaisista riemuista oli shishito-chili. Tai paprika. Viljelysihminen kertoi suurinpiirtein joka kymmenennen hedelmän olevan tulinen. Tulisuutta ei voi päätellä ulkonäöstä. Tämähän kuulosti tietysti niin jännittävältä, että oli aivan pakko ostaa pieni rasiallinen. Rasiassa oli hedelmiä noin 20 kappaletta, joten kuvitella saattoi, että joukkoon voisi mahtua temperamenttisempikin yksilö.


Internetissä kerrottiin, että yksinkertaisuus on shishitojen valmistuksessa nannaa. Päädyin paistamaan kokonaiset hedelmät öljyssä ja maustamaan ne suolalla, sitruunamehulla ja seesamiöljyllä. Ensi kerralla taidan käyttää pelkkää suolaa. Hyviä olivat he, mutta muut höysteet tuntuivat hieman ylimääräisiltä.

Jännityksellä näitä syötiin: "Ei ollu. Oliks se?"

No ei ollu. Yhtään ylläripippuria (joo, ei ole kasvitieteellisesti oikea määritelmä, mur mur) ei lautaselle eksynyt. Viljelyolosuhteet ilmeisesti vaikuttavat siihen, muodostuuko hedelmiin tulisuutta aiheuttavaa kapsaisiinia vai ei. Kuivuus ja stressi tekevät hedelmistä kärttyisempiä, kun taas tasaisen mukavat elinolosuhteet tuottavat leppoisempaa satoa. Liian hyvin viljeltyjä nämä ilmeisesti. Ehkä ensi kerralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti