keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mustat sämpylät


Kirjahyllyssäni on jo muutaman vuoden ajan asunut noin sadankahdenkymmenen muun keittokirjan ohella Sally Butcherin Vegestan - Kasvisruokaa Lähi-idästä. Tämän kirjan sivuilla törmäsin ensimmäisen kerran tahinipiiraisiin. Ajatus jäi hautumaan ja jalostui sittemmin (ajatuksen tasolla, koska en ole pullantuoksuista tyyppiä) tahinipullaksi. Siis korvapuusteja tahinilla. Ei kuulosta kovin hirveältä. 

Männä viikolla internetissä unikorninväristen ruokien ihanassa maailmassa törmäsin yhtäkkiä mustiin kuppikakkuihin, ja siitä jalostui tämä. Laitoin tahinia reilusti, jotta väri ei jäisi hopeakettuiseksi. Mustan tahinin voi toki korvata tavallisella tahinilla, mutta sitten täytyy mustan värin saamiseksi pidentää paistoaikaa huomattavasti ja muistaa pitää sammutuspeitto käden ulottuvilla. En suosittele. Makukin siitä kärsii.


Iik!



Tahinisämpylät (n.14 kpl)
  • 0,5 dl vettä
  • 1 pss kuivahiivaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 dl neljän viljan hiutaleita
  • n. 8 dl jauhoja (käytin 2 dl ruisjauhoja ja 6 dl vehnäjauhoja)
  • 1 dl mustaa tahinia (ostin Vegekaupasta)
  • 1 rkl rypsiöljyä
  1. Lämmitä vesi 42-asteiseksi. Kaada vesi suureen kulhoon ja sekoita veteen suola ja sokeri.
  2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään 4-viljan hiutaleet, n. puolet jauhoista ja kuivahiiva. Minä laitoin tässä vaiheessa 2 dl ruisjauhoa ja 2 dl vehnäjauhoa. 
  3. Sekoita jauhoseos lämpimään veteen. Lisää joukkoon tahini ja sekoita hyvin. 
  4. Alusta taikinaa käsin ja lisää loput jauhot vähitellen. Älä käytä liikaa jauhoja, taikina saa jäädä pehmeäksi. Alusta lopuksi joukkoon rypsiöljy.
  5. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla kaksinkertaiseksi. Leivo taikina sämpylöiksi ja kohota vielä hyvin liinan alla. 
  6. Voitele halutessasi sämpylät vedellä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Ei oo pakko. 
  7. Paista 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia. 


torstai 23. helmikuuta 2017

Erittäin sellerinen tomaattikastike


Löysin arkistojen kätköistä tämmöisen reseptin ja kuvan. Annoksen linssi-härkäpapupyörykät olivat kuivia ja syystä tai toisesta spagetti liiskaantui jauhoiseksi mössöksi, mutta tomaattikastike oli hyvää. Paitsi jos vihaa selleriä. 



Hyvin sellerinen tomaattikastike
  • 250 g varsiselleriä
  • 2 pientä sipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • loraus öljyä paistamiseen
  • 500 g tomaattimurskaa
  • 70 g tomaattipyrettä
  • hyppysellinen chilirouhetta
  • 0,5 tl sokeria
  • 1 dl vettä
  • suolaa 
  • mustapippuria
  1. Pilko selleri, sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy reilunkokoisessa kattilassa ja paista siinä edellämainittuja n. 3-5 minuuttia.
  2. Lisää kattilaan tomaattipyre ja chilirouhe, Sekoita hyvin. Lisää joukkoon tomaattimurska ja sokeri sekä vesi. Anna hautua pitkään matalalla lämmöllä. Itse hauduttelin reilun tunnin samalla kun valmistelin muuta ruokaa. Lyhyempikin hauduttelu toki riittää. Lisää tarvittaessa vettä, jos kastike sakenee liikaa. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Suolaa voi laittaa aika vähän, eikä se edes haittaa, koska selleristä tulee semmoista ovelaa suolaista makua.  
  3. Tarjoa esimerkiksi spagetin ja kasvispyöryköiden kera. 
Taustamusiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=rbBX6aEzEz8

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hirssi-linssi-punajuuripihvit


Hupsista. Kuukausia kului kirjoittamatta yhtään päivitystä. Syytän talvea. Ruokaa olen silti tehnyt ja syönyt. Ja nyt, kevättalven saapumisen kunniaksi vaihdoin jopa blogin värin. Jee!

Nämä varovaisen eksoottisesti maustetut pihvit ovat paitsi riemastuttavan värisiä, myös maistuvat hyvältä. Sehän on ruoassa ihan mukava ominaisuus. Keitin tahallani paljon hirssiä edellisenä päivänä ja käytin purkkilinssejä, joten aikaakaan ei kulunut aivan hirveästi. Sopii tarjota pottumuusin kera, tai vaikka hampurilaispihvinä.


  • 1 tlk säilöttyjä punaisia linssejä (Pirkka) tai vastaava määrä keitettyjä linssejä
  • n. 4 dl kasvisliemessä keitettyä hirssiä
  • 2,5 dl hienoksi raastettua punajuurta
  • 0,5 dl korppujauhoja
  • 0,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl curryjauhetta
  • 1 tl jauhettua jeeraa
  • vajaa 1 tl suolaa
  • 0,5 tl kardemummaa
  • 2 rkl öljyä 
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • öljyä paistamiseen
  1. Valuta ja huuhtele linssit siivilässä. Kaada linssit kulhoon ja muserra niitä hieman esim. nyrkillä tai puukauhan pohjalla. Lisää keitetty hirssi, punajuuriraaste ja loput ainekset paistoöljyä lukuunottamatta ja sekoita oikein hyvin. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia.
  2. Kuumenna öljy paistinpannussa. Muotoile pihvimassasta kostutetuin käsin sopivan kokoisia pihvejä, ja paista keskilämmöllä molemmin puolin, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. 


torstai 3. marraskuuta 2016

Motivaatiopata


Joskus ihmisen elämässä käy niin, että kohdalle osuu Maanantai. Silloin tarvitaan ylimääräinen annos motivaatiota.




Motivaatiopata on lämmittävä, mausteinen, hieman mössähtävä ruoka, jonka olennainen ainesosa ovat mustasilmäpavut, nuo pienet motivaatiopipanat. Koska mustasilmäpapujen löytäminen saattaa joskus olla haasteellista, muutkin kypsät pavut kelpaavat, vaikka eivät olekaan yhtä ihania. Kurpitsa on myös tärkeä.




Motivaatiopata (kurpitsa-papupata), iso annos

  • 2 tl rouhittuja korianterinsiemeniä
  • 1 tl kurkumajauhetta
  • 1 tl kardemumman siemeniä tai jauhettua kardemummaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl chilirouhetta
  • loraus öljyä paistamiseen
  • reilun kilon painoinen kurpitsa
  • 3 keskikokoista sipulia
  • 2 isoa porkkanaa
  • 3-4 valkosipulinkynttä
  • n. 4 tl pienehköksi pilkottua (tai raastettua, itse pidän hieman suuremmista inkiväärisattumista) tuoretta inkivääriä
  • (tuoretta chiliä)
  • 1 tlk kookosmaitoa
  • 0,5-1 dl vettä
  • 4 dl kypsiä mustasilmäpapuja
  • sitruunamehua
  • suolaa
  1. Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja kuori. Kuutioi kurpitsa (n.1cm x 1cm lienee sopiva koko). Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Hienonna valkosipulinkynnet ja inkivääri.
  2. Kuumenna öljy korkeareunaisessa kasarissa tai isossa kattilassa keskilämmöllä. Lisää joukkoon korianterinsiemenet, kurkuma, kardemumma, paprikajauhe ja chilirouhe. Herättele mausteita pari minuuttia. Lisää kurpitsakuutiot ja sekoita kunnolla. Lisää sipuli ja valkosipuli ja paista sekoitellen n. 5 minuuttia. Lisää inkivääri ja sekoita.
  3. Kaada kasariin kookosmaito, vesi ja mustasilmäpavut. Sekoita ja kypsennä hiljakseen, välillä sekoitellen, kunnes kurpitsa on kypsää, n. 20-30 minuuttia. Lisää vettä, jos pata alkaa vaikuttaa liian paksulta. Mausta lopuksi sitruunamehulla ja suolalla.
  4. Tarjoa esimerkiksi ihanan, pehmeän hirssin kera ja tunne, kuinka motivaatio hiipii jäseniin. 
  
Välillä internetissä ihmiset kertovat, miten ovat huomanneet kehittyvänsä sekä ruoanlaittajina että valokuvaajina. Ensimmäisen näistä ymmärrän. Ruoka on helppoa, mahtavaa ja mukavaa, innostavaa, riemustuttavaa, ja kehitystä tapahtuu, mutta kuvaaminen on edelleen niin vaikeaa. Haluaisin osata, mutta tällä hetkellä teen ruokaa ja otan rumia kuvia. Ehkäpä jonain päivänä löydän yllättäen kuvauksen lahjan, tai sitten opettelen. Onko kellään helppoja vinkkejä?

Siinä. Absoluuttinen Nollapiste ja Jyrki.

 

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Suloisen tahmea päärynäkakku


Olen aina ajatellut, että leipominen on hankalaa. Täytyy mitata tarkasti ja ennen paistamista kaikki voi näyttää hyvältä, mutta lopputulos voikin olla aivan syvältä. (Oo! Vahinkoriimi!) Lapsena olin kauhean innostunut leipomisesta, eikä silloin mikään tuntunut menevän pieleen.
Olen tässä nyt hiljalleen kasvatellut itseäni ihmisenä ja vakuuttunut siitä, että kyllä minä osaan. Tämä oli ensimmäinen ns. perstuntumalla leipomani kaakku, ja sehän onnistui oikein hyvin.

Kakku on kypsänäkin tahmea, mutta mielestäni se on vain hyvä asia. Taikinaiseksi sitä ei kuitenkaan kannata jättää. Kai. Hirvittävän makeaakin tämä on. Ei näköjään kuitenkaan niin makeaa, ettei sitä voisi lounaaksikin nauttia.




Päärynä-taateli-pähkinäkakku
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria (piti laittaa vaniljajauhetta, mutta ei ollut!)
  • 1 tl kanelia 
  • ripaus suolaa
  • 1,75 dl sokeria
  • 6 rkl sulatettua margariinia (tummansinistä Keijua)
  • 3 keskikokoista, kypsää päärynää kuorittuna ja raastettuna (tiukkaan survottuna n. 3 dl raastetta)
  • 1-2 rkl kauramaitoa
  • n. 15 kuivattua, kivetöntä taatelia
  • 2 dl saksanpähkinöitä
Pinnalle:
  • 1 keskikokoinen päärynä kuorittuna ja viipaloituna
  1. Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri, kaneli ja suola. 
  2. Sekoita toisessa kulhossa keskenään sokeri, sulatettu margariini, päärynäraaste ja 1 rkl kauramaitoa. 
  3. Paloittele taatelit ja murjo saksanpähkinöitä hieman pienemmiksi. Ei kannata rouhia pähkinöitä liian pieniksi. Pähkinäsattumat ovat kivoja. 
  4. Lisää jauhoseos sokeri-rasvaseoksen joukkoon ja sekoita hyvin. Kääntele joukkoon vielä taatelit ja pähkinät. Jos taikina vaikuttaa kuivalta, lisää vielä 1 rkl kauramaitoa. 
  5. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja levitä pinnalle päärynäviipaleet. Tarkista, että vuoan reuna on kunnolla kiinni pohjassa. Itse en tarkistanut, ja uunin pohjalle valahti paiston aikana tahmeaa sokerilitkua, joka kärähti mukavasti kiinni. Halutessasi voit myös verhota vuoan leivinpaperilla. Uunin peseminen ei ole kivaa.
  6. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40-50 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä eli kokeilutikkuun ei jää taikinaa. Lyhyempikin paistoaika voi riittää, mutta minun uunissani ei.


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Rössypottu, ensimmäinen kokeilu


Selasin vanhoja luonnoksia, ja sieltähän löytyi tämmöinen! Nyt, kun Oulu on jälleen ajankohtainen, on ilmeisesti aika palata rössypottujen pariin. 

Rössypottu (tai rössypotut) oli lapsena yksi lempiruoistani. Höyryävän kuumaa lientä, pottuja, ehkä sipulia ja porkkanaa. Ja rössyä eli veripalttua ja savukylkeä. Olin unohtanut rössypottujen olemasaolon etelässä viettämieni vuosien aikana, mutta kun elämän iloiset sattumukset johdattivat minut taas Ouluun, rössy palautui mieleen (örkyt myös, mutta niistäpä lisää tuonnempana).

Vuosien saatossa muuttunut ruokavalioni jättää ulkopuolelleen nuo keiton (tai padan) kaksi viimeksimainittua ainesosaa, joten korvikkeita on käytettävä. Tofun rakenne muuttuu pakkasessa hieman rössyisen sienimäiseksi, joten se saa toimia rössyn korvikkeena. Piti oli ostaa puolikiinteää tofua, pakastaa, sulattaa ja värjätä se soijakastikkeen, siirapin ja salaisen ainesosan avulla tummaksi. Kun siinä perinteisessä rössyssä käytetään siirappia ja suolaa mausteena nääs ja se on tummaa, miltei mustaa väriltään.

Lottokupongitkin leikattiin lumihiutaleiksi. Elämä koettelee.

Jonkin ihmeellisen mielenhäiriön kourissa päädyin ostamaan savutofua, koska "se on valmiiksi tummaa ja rössyssä on ruista ja ruis maistuu vähän savuiselle". Käyttämäni savutofu oli aivan liian kiinteää, eikä pakastimessa lymyillessään muuttunut rakenteeltaan millään tavalla. Lisäksi tofun marinoimiseen käyttämäni soijakastike-vesiseos kärähti kiinni paistinpannuun. Musta savu valloitti asumukseni ja tuuletuksen aikana ulkona mellestävä 20 asteen pakkanen tunkeutui sisälle ikkunasta ja tuli kylmä. Vali vali. Ei siis kannata marinoida tofua millään, koska se on tarpeetonta ja virheellistä toimintaa. Soijakastiketta voi lisätä soppaan myöhemmin.

Keitto oli rössyttömyydestään huolimatta kuitenkin hyvää ja lämmittävää ja seurakin varsin kelvollista. En lannistunut. Lisää kokeiluja luvassa.

Rössypottuprototyyppi eli savutofukeitto ainakin neljälle
  • 250 g kiinteää savutofua
  • vegaanista pekonia/savukylkeä (itse käytin tätä, saatavilla Vegekaupasta, mutta esim. Jalotofun kylmäsavutofu käynee korvikkeeksi), voi jättää poiskin
  • n. 50 g margariinia (tummansinistä Keijua) paistamiseen
  • 6 isohkoa perunaa
  • 2 keskikokoista sipulia
  • 2 isoa porkkanaa
  • 8-9 dl vettä
  • suolaa tai soijakastiketta tarpeen mukaan
  • 12 kokonaista valkopippuria
  1. Kuutioi savutofu. Kuori ja kuutioi potut ja porkkanat, pilko sipuli ja kuutioi pekoni tai savutofu.
  2. Sulata suurinpiirtein puolet margariinista isossa kattilassa. Paista siinä tofukuutioita muutama minuutti. Lisää kattilaan potut, porkkanat ja sipuli. Sekoita hyvin ja paista hetken ajan. Kaada kattilaan vesi ja valkopippurit. Lisää ripaus suolaa. Anna hautua kannen alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Kun potut ovat kypsät, on keittokin valmis.
  3. Kuumenna paistinpannussa loput margariinista ja paista siinä pekonikuutioita, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää keiton sekaan loppuvaiheessa, kun perunat ovat lähes kypsiä. 
  4. Maista ja mausta tarvittaessa vielä suolalla. 
  5. Syö hyvässä seurassa isolla lusikalla.

Ennen seuraavaa rössypottukokeilua matkustan Ruotsiin ja ostan Blöödpuddingia.








sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kanaton viillokki


Kanaviillokki vie ajatusmatkalle aikaan ennen internettiä, ehkä ala-asteen kolmannelle luokalle. Kanaviillokkipäivät olivat hyviä päiviä. Viillokissa oli outoa sitkeyttä ja kummallisia ruskeita kohtia, mutta muistaakseni se oli hyvää. Tai sitten aika kultaa muistot. Se hillo siinä kyljessä ihmetytti. Kun eihän kanaviillokki ole jälkiruokaa. Ja sitä paitsi mitä mustaherukkaa? Ihan viinimarjalta se maistui. Meni vuosia ennen kuin tajusin miksi.

Käytin tähän ruokaan maailman parasta feikkikanaa. Sitä saa Vegekaupasta. Ihan itse ostin. Korvikkeena voinee käyttää vastaavan määrän keitettyjä soijasuikaleita, mutta koska en ole kokeillut, en voi taata, että lopputulos on mahtava. Kun eihän se kuitenkaan ole sama asia. Jos saat käsiisi näitä epäilyttävän lihaisia soijapaloja, älä käytä muita lihankorvikkeita.


Kanaton viillokki (2-4 annosta, riippuen syöjistä ja nälästä)
  1. Paista (mieluusti sulatetut) ”kana”palat pannulla kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Siirrä sivuun odottamaan.
  2. Sekoita vehnäjauhot ja kaurakerma-vesiseos keskenään kulhossa. Mittaa kattilaan vesi, liemikuutioneljännes ja curry. Kiehauta. Lisää sitruunamehu ja vehnäjauho-kerma-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoitellen kattilassa porisevan liemen sekaan. Keitä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Maista. Lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua.
  3. Lisää kattilaan paistetut ”kana”palat (anteeksi nyt nuo hipsut mutku), sekoita ja kuumenna. Jos kastike näyttää liian paksulta, voit halutessasi lisätä joukkoon vielä tilkkasen vettä tai kaurakermaa.
  4. Tarjoa viillokki keitetyn riisin (potutkin käy) ja mustaherukkahillon kera. Parsakaali ei pahenna kokonaisuutta.   

Hurmoksellisen nostalgian vallassa lapoimme lautasillemme riisiä, viillokkia ja hilloa. Olipa aivan kreisin hyvvää. Taisin jopa hieman nyyhkäistä. Myös Henkilöystävän silmäkulmassa olin näkevinäni häivähdyksen outoa kimallusta. 

Mietin kreisejä lauluja, ja ensimmäisenä tuli mieleen tämä.